Kommentoikaa toki jos näyttää jotain oleellista puuttuvan.
Tuesday 21 October 2014
Varustelista punnittu!
Sain vihdoin viimeisetkin varusteet punnittua, eli nyt on LÄHTÖTILANNE nähtävissä. Tuosta saattaa jotain puuttuakin, mutta päivitän jos huomaan. Yllättäen 15kg repuksi kuvittelemani onkin paisunut reiluun kuuteentoista kiloon! Tähän on syynä vaihto jokunen vuosi sitten Haglöfs Victoriin kevyemmästä rinkasta sen über-mukavan kantotuntuman vuoksi.
Kommentoikaa toki jos näyttää jotain oleellista puuttuvan.
Kommentoikaa toki jos näyttää jotain oleellista puuttuvan.
Monday 20 October 2014
Keittelyistä
Tuuminpa tovin keittelyitä sulan maan retkillä.
Viimeiset vuodet keittohommissa on kulkenut mukana sekä Jetboilin ensimmäinen versio (436g) kaasulla keittelyyn että Primuksen teräskattila alumiinikahvan kera (235g) nuotiolle. Jos olen ollut reissussa erämaa-alueilla niin pääasiassa ruoat olen tehnyt avotulilla aamulla ja illalla. Oikein sateisina päivinä kokkailut ovat sujuneet kaasukeittimellä. Päivällä on mennyt sitten sellaista evästä mitä ei tarvi kokata erikseen ja jos on ollut viileää keliä niin usein olen keittänyt Jetboililla vettä kuumia juomia varten.
Nyt kun mietin miten tätä settiä lähtisin viilaamaan, niin yksi helppo (ja edullisin) tapa on tietysti jättää pois joko Jetboil tai teräskattila. Ja jos keveyttä haetaan niin tietysti kantaa mukana vain teräskattilaa ja tehdä kaikki lämpimät ruoat avotulella tai tuvissa. Tällä järjestelyllä saadaankin jo 550g-700g pudotus, riippuen lasketaanko kaasun paino sadan gramman vai isomman patruunan mukaan. Tietysti kun kevennyksen ajatuksena on oman uteliaisuuden lisäksi myös mahdollistaa pidemmät päivämatkat, niin täytyy ajatella miten paljon avotulella kokkailu vie aikaa kävelyltä verrattuna kaasukeittimellä kokkaamiseen. Kun käytössä on kaasukeitin, on ajankäyttö myös ennakoitavampaa. Jetboil ei vie juuri enempää aikaa veden keittämisessä sateella kuin poudalla, mutta kova sade saa kyllä aiheutettua pitkääkin viivettä avotulella keitellessä.
Kohtuullisen hyväkin apu puuta polttoaineena käytettäessä olisi mahdollisesti risukeitin. Olen joitain kokeiluita tehnyt erinäisillä purkkivirityksillä, mutta en ikinä siinä mielessä että joskus miettisin ottavani risukeittimen ainoaksi keittimeksi. Täytyy siis rakennella jonkinlainen prototyyppi pitäen keveys etusijalla ja katsoa johtaako se minkäänlaisiin tuloksiin. Muutama idea on jo mielessä, mutta kirjoitan niistä kuvien kera kun olen kaksi mallia testannut.
Jos taas ajattelisin pitäväni kaasukeittimen repertuaarissa, niin ehkä joku MSR Pocket Rocket (85g) -tyyppinen suoraan kaasupatruunaan kierrettävä saattaisi tulla kyseeseen. Nykyinen teräskattilakaan ei ole kevyemmästä päästä, kattiloita kun löytyy 100g pintaan. Kaasukeittimellä ja kattilalla pystyisi keittelemään joko kaasulla tai avotulella kelistä riippuen kuten olen tähänkin mennessä tehnyt ja painoa tulisi alas nykyisestä ehkäpä puolisen kiloa jos molemmat päivittäisi.
No tällaisia mietteitä tänään. Täytyy testata tuota risukeitintä.
Viimeiset vuodet keittohommissa on kulkenut mukana sekä Jetboilin ensimmäinen versio (436g) kaasulla keittelyyn että Primuksen teräskattila alumiinikahvan kera (235g) nuotiolle. Jos olen ollut reissussa erämaa-alueilla niin pääasiassa ruoat olen tehnyt avotulilla aamulla ja illalla. Oikein sateisina päivinä kokkailut ovat sujuneet kaasukeittimellä. Päivällä on mennyt sitten sellaista evästä mitä ei tarvi kokata erikseen ja jos on ollut viileää keliä niin usein olen keittänyt Jetboililla vettä kuumia juomia varten.
Nyt kun mietin miten tätä settiä lähtisin viilaamaan, niin yksi helppo (ja edullisin) tapa on tietysti jättää pois joko Jetboil tai teräskattila. Ja jos keveyttä haetaan niin tietysti kantaa mukana vain teräskattilaa ja tehdä kaikki lämpimät ruoat avotulella tai tuvissa. Tällä järjestelyllä saadaankin jo 550g-700g pudotus, riippuen lasketaanko kaasun paino sadan gramman vai isomman patruunan mukaan. Tietysti kun kevennyksen ajatuksena on oman uteliaisuuden lisäksi myös mahdollistaa pidemmät päivämatkat, niin täytyy ajatella miten paljon avotulella kokkailu vie aikaa kävelyltä verrattuna kaasukeittimellä kokkaamiseen. Kun käytössä on kaasukeitin, on ajankäyttö myös ennakoitavampaa. Jetboil ei vie juuri enempää aikaa veden keittämisessä sateella kuin poudalla, mutta kova sade saa kyllä aiheutettua pitkääkin viivettä avotulella keitellessä.
Kohtuullisen hyväkin apu puuta polttoaineena käytettäessä olisi mahdollisesti risukeitin. Olen joitain kokeiluita tehnyt erinäisillä purkkivirityksillä, mutta en ikinä siinä mielessä että joskus miettisin ottavani risukeittimen ainoaksi keittimeksi. Täytyy siis rakennella jonkinlainen prototyyppi pitäen keveys etusijalla ja katsoa johtaako se minkäänlaisiin tuloksiin. Muutama idea on jo mielessä, mutta kirjoitan niistä kuvien kera kun olen kaksi mallia testannut.
Jos taas ajattelisin pitäväni kaasukeittimen repertuaarissa, niin ehkä joku MSR Pocket Rocket (85g) -tyyppinen suoraan kaasupatruunaan kierrettävä saattaisi tulla kyseeseen. Nykyinen teräskattilakaan ei ole kevyemmästä päästä, kattiloita kun löytyy 100g pintaan. Kaasukeittimellä ja kattilalla pystyisi keittelemään joko kaasulla tai avotulella kelistä riippuen kuten olen tähänkin mennessä tehnyt ja painoa tulisi alas nykyisestä ehkäpä puolisen kiloa jos molemmat päivittäisi.
No tällaisia mietteitä tänään. Täytyy testata tuota risukeitintä.
Monday 6 October 2014
Maanantaitreeni
Tuotetaanpa sisältöä vähän UL-aiheen ympäriltäkin.
Kun vaelluskamppeita lähtee trimmailemaan ultralight -suuntaan, niin aika usein taitaa olla taustalla ajatus pidemmistä päivämatkoista. Minua varsinkin vaelluksilla viehättää vaihtuva maisema ja se miten paljon näkee kun hiljakseenkin liikkuu eteenpäin koko päivän. Yllättäviä luonnonmuodostelmia, täydellisiä taukopaikkoja puronotkoissa, villieläimiä ja jopa uusia tuntureita ilmestyy pikkuhiljaa lähihorisonttiin. Pelkkä painon kevennys ei auta kovin paljoa lisäämään päivämatkoja, vaikkakin tekee siitä entisestä hikisestä ja tuskaisesta kaksikymppisestä paljon mieluisamman elämyksen. Silloin kun päivämatkat pitenevät, täytyy kropankin pystyä ottamaan vastaan suurempi määrä rasitusta. Säännöllinen harjoittelu auttaa asiaan ja sillä saadaankin löyhä aasinsilta maanantaitreeneihini.
Maanantaisin minulla on tapana tehdä pidempi harjoitus jaloille, tai sitten useamman lajin yhdistelmä, kuitenkin lähes aina kolme tuntia yhteensä. Enempää on hankala saada päivään mahtumaan mukavasti kun täytyy töissä käydä ja muukin elämä ottaa osansa ajasta. Näitä harjoituksia olen tehnyt juurikin kävelykuntoa silmälläpitäen. Siten, että tärkeimmät työkalut pitkillä päivämatkoilla, eli jalat, olisivat hyvässä kunnossa. Tällaisella totuttelulla pyrin välttämään marssimurtumat, venähdykset, revähdykset, hiertymät ja muut vaivat joita vaelluksella saattaa tulla jos äkkiseltään lähtee kävelemään pidempää matkaa.
Kevättalvella esimerkiksi tuli maanantaisin käytyä kävellen miekkailutreeneissä. 45 minuuttia kävelyä suuntaansa ja puolentoista tunnin treenit. Se on vähän askelkyykkymäistä harjoitusta koko aika, joten toimi tuollaisenaan. Kesästä saakka olen tehnyt maanantaitreenit myös kolmessa osassa; kävellen työmatkat 55min suuntaansa ja puolentoista tunnin salitreeni jaloille. En tiedä kuinka optimaalista tuollainen treenijako mahtaa olla lihaskehityksen kannalta, mutta tuntuu että tuollaisenaankin on mennyt harjoitus perille.
No, tänään tein tavoistani poiketen enemmän vaellustyyppisen treenin. Työpäivän jälkeen pakkasin 35 litran vaellusreppuun muutaman sata grammaa päälle kymmenen kiloa ja kävelin Laajalahden ympäri. Siitä piti mielestäni tulla noin 18 km lenkki kun retkikartasta ensin mittailin. Endomondo -sovellus kertoi lenkin jälkeen, että matkaksi tuli reilut 19km ja aikaa kului 3h 8min. Ihan mukava reippailu syyskelissä. Ohimennen tuli poikettua Otaniemen lintutornissakin jossa en ole aiemmin käynyt, lahdella näkyi silmän iloksi kolme harmaahaikaraa. Muina päivinä kävelen työmatkan muutenkin, mutta en tietysti kymmenen kilon reppu selässä.
Kun vaelluskamppeita lähtee trimmailemaan ultralight -suuntaan, niin aika usein taitaa olla taustalla ajatus pidemmistä päivämatkoista. Minua varsinkin vaelluksilla viehättää vaihtuva maisema ja se miten paljon näkee kun hiljakseenkin liikkuu eteenpäin koko päivän. Yllättäviä luonnonmuodostelmia, täydellisiä taukopaikkoja puronotkoissa, villieläimiä ja jopa uusia tuntureita ilmestyy pikkuhiljaa lähihorisonttiin. Pelkkä painon kevennys ei auta kovin paljoa lisäämään päivämatkoja, vaikkakin tekee siitä entisestä hikisestä ja tuskaisesta kaksikymppisestä paljon mieluisamman elämyksen. Silloin kun päivämatkat pitenevät, täytyy kropankin pystyä ottamaan vastaan suurempi määrä rasitusta. Säännöllinen harjoittelu auttaa asiaan ja sillä saadaankin löyhä aasinsilta maanantaitreeneihini.
Maanantaisin minulla on tapana tehdä pidempi harjoitus jaloille, tai sitten useamman lajin yhdistelmä, kuitenkin lähes aina kolme tuntia yhteensä. Enempää on hankala saada päivään mahtumaan mukavasti kun täytyy töissä käydä ja muukin elämä ottaa osansa ajasta. Näitä harjoituksia olen tehnyt juurikin kävelykuntoa silmälläpitäen. Siten, että tärkeimmät työkalut pitkillä päivämatkoilla, eli jalat, olisivat hyvässä kunnossa. Tällaisella totuttelulla pyrin välttämään marssimurtumat, venähdykset, revähdykset, hiertymät ja muut vaivat joita vaelluksella saattaa tulla jos äkkiseltään lähtee kävelemään pidempää matkaa.
Kevättalvella esimerkiksi tuli maanantaisin käytyä kävellen miekkailutreeneissä. 45 minuuttia kävelyä suuntaansa ja puolentoista tunnin treenit. Se on vähän askelkyykkymäistä harjoitusta koko aika, joten toimi tuollaisenaan. Kesästä saakka olen tehnyt maanantaitreenit myös kolmessa osassa; kävellen työmatkat 55min suuntaansa ja puolentoista tunnin salitreeni jaloille. En tiedä kuinka optimaalista tuollainen treenijako mahtaa olla lihaskehityksen kannalta, mutta tuntuu että tuollaisenaankin on mennyt harjoitus perille.
No, tänään tein tavoistani poiketen enemmän vaellustyyppisen treenin. Työpäivän jälkeen pakkasin 35 litran vaellusreppuun muutaman sata grammaa päälle kymmenen kiloa ja kävelin Laajalahden ympäri. Siitä piti mielestäni tulla noin 18 km lenkki kun retkikartasta ensin mittailin. Endomondo -sovellus kertoi lenkin jälkeen, että matkaksi tuli reilut 19km ja aikaa kului 3h 8min. Ihan mukava reippailu syyskelissä. Ohimennen tuli poikettua Otaniemen lintutornissakin jossa en ole aiemmin käynyt, lahdella näkyi silmän iloksi kolme harmaahaikaraa. Muina päivinä kävelen työmatkan muutenkin, mutta en tietysti kymmenen kilon reppu selässä.
Friday 3 October 2014
Majoittuminen ja mukavuus; majoite
Vielä en ole päässyt sanoista tekoihin, joten jatketaan mietintöjä majoitteesta.
Useimmiten valitsen reissuille majoitteeksi omistamani Hillebergin Nallo 2 -teltan, jonka nyt tiedän painavan kuivana tarkalleen 2496g pakkauspussin kanssa. Se on aika iso osa viidentoista kilon repusta, 16,64%, mutta on myöskin toiminut loistavasti kaikkina vuodenaikoina monenlaisessa kelissä. Kun nyt olen lähtenyt reppua keventämään UL suuntaan ja tavoitteena on minimaalinen paino, niin tietysti tarvii myös selventää että kyseisellä varustuksella on tarkoitus tehdä omavaraisia retkiä ja vaelluksia sulan maan aikaan Lapin metsäisille seuduille ja tietysti Etelä-Suomessa. Tämän vuoksi ei myöskään siis tarvi miettiä ahkion kevennystä tai suksien viilaamista, sauvojen lyhentämisestä puhumattakaan (muistakaa muuten lisätä tekstin sekaan kuvitteellisia hymiöitä sinne missä sellaisia koette tarvitsevanne). Talvivaellusvarusteista en lähde tinkimään painossa, ahkiossa vetää kuitenkin aikamoisen määrän tavaraa ja mentaliteetti talvireissulla on hyvinkin erilainen. Lisäksi talvella saattaa hengenlähtö olla lähellä jos on tinkinyt väärässä paikassa.
No tämähän johtaa majoitteen kannalta siihen, että varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousee nykyisen teltan rinnalle laavukangas, retkikota, UL -teltta tai bivy. Olen viettänyt öitä pressulaavun alla, taivasalla, erilaisissa louteissa ja erätoverista viritetyissä suojissa joten avomajoitteen erot telttailuun eivät tule yllätyksenä. Noista vaihtoehdoista kevyimmäksi taitanee osoittautua pelkkä neliönmallinen vettäpitävä kangas, jossa on lenkkejä naruja varten. Jos tekisin reissuja tällä varustuksella räkkäaikaan niin rankinenkin täytyisi olla listalla. Nyt kuitenkin tähtään viikon reissuun vähän ennen juhannusta. Tähän mennessä Lapissa ei omilla tuon ajan reissuilla ole hyttysiä ollut vaivaksi asti.
Kysyin Vaellusnetin nimimerkki TREKKING:iltä Cuben Fiber -materiaalista, josta saisi tehtyä todella kevyen tarp -tyylisen kankaan. Hän on siitä materiaalista tehnyt muunmuassa teltan. Sain samalla vinkkiä mistä kyseistä materiaalia saa hankittua. Sen lisäksi että ZPacks myy suoraan materiaalia, se myös valmistaa juuri tällaisia tarp -majoitteita ja muutakin UL vermettä. Sieltä siis saisi suoraan 2,6m x 2,6m tarpin kahdeksalla lenkillä ja paino ilman naruja 173g. Olisihan siinä jo melkoinen pudotus kannettavaan painoon. Tuon kokoisen kankaan saa viritettyä hyvin suojaksi kohtuullisella sateellakin, mutta kosteat olothan siellä tulee jos on yhtään myräkkää ilmassa. En myöskään tiedä materiaalin kestävyydestä jos vaikka yön aikana iskee kovempi tuuli joka tempoo puihin kiinnitettyä kangasta. Joka tapauksessa tilaan joko pelkkää materiaalia tai sitten valmiin majoitteen ja pääsen sitä sitten testaamaan. Jos jollain lukijalla on kommentoitavaa kyseisestä materiaalista niin tähän vaan kommenttikenttiin tekstiä! ZPacksillä on myös näköjään todella kevyitä kuorivaatteita, mutta mitenhän mahtaa olla kestävyyden kanssa.
Yksi ajatus estämään makuupussin kastumista ulkona yöpyessä olisi tuosta Cuben Fiberista ommella/liimata solumuovialustaan levikkeet, samaan tyyliin kuin puolustusvoimien käyttämässä makuualustassa. Se estäisi kontaktin märkään maahan jos vähän vaikka yöllä kääntyilisikin. Painoa ei tulisi juuri lisää, mutta mukavuutta ehkä senkin edestä. Makuualustaankin täytyy uhrata ajatuksia jossain vaiheessa, nykyinen Karrimat painaa 329g ja kevyempiäkin on jo markkinoilla.
No joo, sainhan sentään jo jotain viilattua. Yleensä olen vaelluksilla pitänyt Julbon aurinkolaseja, sellaisia joita olen vuorilla käyttänyt. Minulla on myös toiset, R2 -merkkiset lasit joita jostain syystä olen pitänyt vain lenkkeillessä. Hyvät ja kevyet, eivät paina nenään jälkeä jos koko päivän käyttää kuten Julbot. Eli tuolla vaihdolla sain aikaan jopa 12g pudotuksen. Ensimmäiset grammat siis pudonneet :)
Useimmiten valitsen reissuille majoitteeksi omistamani Hillebergin Nallo 2 -teltan, jonka nyt tiedän painavan kuivana tarkalleen 2496g pakkauspussin kanssa. Se on aika iso osa viidentoista kilon repusta, 16,64%, mutta on myöskin toiminut loistavasti kaikkina vuodenaikoina monenlaisessa kelissä. Kun nyt olen lähtenyt reppua keventämään UL suuntaan ja tavoitteena on minimaalinen paino, niin tietysti tarvii myös selventää että kyseisellä varustuksella on tarkoitus tehdä omavaraisia retkiä ja vaelluksia sulan maan aikaan Lapin metsäisille seuduille ja tietysti Etelä-Suomessa. Tämän vuoksi ei myöskään siis tarvi miettiä ahkion kevennystä tai suksien viilaamista, sauvojen lyhentämisestä puhumattakaan (muistakaa muuten lisätä tekstin sekaan kuvitteellisia hymiöitä sinne missä sellaisia koette tarvitsevanne). Talvivaellusvarusteista en lähde tinkimään painossa, ahkiossa vetää kuitenkin aikamoisen määrän tavaraa ja mentaliteetti talvireissulla on hyvinkin erilainen. Lisäksi talvella saattaa hengenlähtö olla lähellä jos on tinkinyt väärässä paikassa.
No tämähän johtaa majoitteen kannalta siihen, että varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousee nykyisen teltan rinnalle laavukangas, retkikota, UL -teltta tai bivy. Olen viettänyt öitä pressulaavun alla, taivasalla, erilaisissa louteissa ja erätoverista viritetyissä suojissa joten avomajoitteen erot telttailuun eivät tule yllätyksenä. Noista vaihtoehdoista kevyimmäksi taitanee osoittautua pelkkä neliönmallinen vettäpitävä kangas, jossa on lenkkejä naruja varten. Jos tekisin reissuja tällä varustuksella räkkäaikaan niin rankinenkin täytyisi olla listalla. Nyt kuitenkin tähtään viikon reissuun vähän ennen juhannusta. Tähän mennessä Lapissa ei omilla tuon ajan reissuilla ole hyttysiä ollut vaivaksi asti.
Kysyin Vaellusnetin nimimerkki TREKKING:iltä Cuben Fiber -materiaalista, josta saisi tehtyä todella kevyen tarp -tyylisen kankaan. Hän on siitä materiaalista tehnyt muunmuassa teltan. Sain samalla vinkkiä mistä kyseistä materiaalia saa hankittua. Sen lisäksi että ZPacks myy suoraan materiaalia, se myös valmistaa juuri tällaisia tarp -majoitteita ja muutakin UL vermettä. Sieltä siis saisi suoraan 2,6m x 2,6m tarpin kahdeksalla lenkillä ja paino ilman naruja 173g. Olisihan siinä jo melkoinen pudotus kannettavaan painoon. Tuon kokoisen kankaan saa viritettyä hyvin suojaksi kohtuullisella sateellakin, mutta kosteat olothan siellä tulee jos on yhtään myräkkää ilmassa. En myöskään tiedä materiaalin kestävyydestä jos vaikka yön aikana iskee kovempi tuuli joka tempoo puihin kiinnitettyä kangasta. Joka tapauksessa tilaan joko pelkkää materiaalia tai sitten valmiin majoitteen ja pääsen sitä sitten testaamaan. Jos jollain lukijalla on kommentoitavaa kyseisestä materiaalista niin tähän vaan kommenttikenttiin tekstiä! ZPacksillä on myös näköjään todella kevyitä kuorivaatteita, mutta mitenhän mahtaa olla kestävyyden kanssa.
Yksi ajatus estämään makuupussin kastumista ulkona yöpyessä olisi tuosta Cuben Fiberista ommella/liimata solumuovialustaan levikkeet, samaan tyyliin kuin puolustusvoimien käyttämässä makuualustassa. Se estäisi kontaktin märkään maahan jos vähän vaikka yöllä kääntyilisikin. Painoa ei tulisi juuri lisää, mutta mukavuutta ehkä senkin edestä. Makuualustaankin täytyy uhrata ajatuksia jossain vaiheessa, nykyinen Karrimat painaa 329g ja kevyempiäkin on jo markkinoilla.
No joo, sainhan sentään jo jotain viilattua. Yleensä olen vaelluksilla pitänyt Julbon aurinkolaseja, sellaisia joita olen vuorilla käyttänyt. Minulla on myös toiset, R2 -merkkiset lasit joita jostain syystä olen pitänyt vain lenkkeillessä. Hyvät ja kevyet, eivät paina nenään jälkeä jos koko päivän käyttää kuten Julbot. Eli tuolla vaihdolla sain aikaan jopa 12g pudotuksen. Ensimmäiset grammat siis pudonneet :)
Subscribe to:
Posts (Atom)