Retkelle lähteminen on mukavaa. Myös sieltä palaaminen on mukavaa. Kaikki mitä siinä välissä tapahtuu on joko mukavaa tai epämukavaa juuri silä hetkellä koettuna, mutta jälkeenpäin myös ne tuskaiset hetket tasoittuvat pääkopan sisällä ja kokonaisuus jää mieleen hyvänä muistona. Olisi myös mukavaa jos muistaisin kuka eräällä Kolbman Pallaksen talvireissulla totesi, että elämässä kärsimys ja nautinto vuorottelevat. Ilman toista ei ole toistakaan.
Tästä jokaisella retkeilijällä on varmasti omakohtaisia kokemuksia ehkä jopa varhaisesta lapsuudesta lähtien. Erään kerran äiti vei puoliväkisin mukaan hiihtoretkelle järven jäälle. Varpaat jäässä hiihtotauolla tuli purtua puolikuivaa ja kylmää rahkapiirakkaa joka ei ollut tietenkään oma, vaan äidin suosikki. Viima puri vaatteiden läpi, mutta valittaminen ei auttanut. Hiihtomatka tuntui loputtomalta. Äiti lienee näki tilanteen toisella tavalla, omakohtainen kokonaisvaltainen turhautuminen on tosiasiassa lie ollut hänen mielestään kitinää jota lapsi pitää kun väsähtää, joten pidetäänpä tauko ja syödään herkkuja. Retkeily tekee lapselle hyvää. Viimeiset reilut kolmekymmentä vuotta tämä on jo ollut mukava muisto, vain yksi niistä retkistä jolloin se palaaminen oli kaikista mukavinta ja lämpimässä unohtui äsken koettu äärimmäinen kärsimys ja vääryys.
Ensimmäisiä metsäöitä vietin kaverin kanssa Hervannan metsissä. Kesäpussit ja makuualustat kainaloon, kävely sopivan pitkälle kallion päälle ja siihen tähtitaivaan alle pussiin köllimään. Aamulla kotiin kaakaolle. Aina oli kylmä, mutta kun en tiennyt että ulkona nukkuessa ei tarvi välttämättä palella niin se kuului asiaan eikä se harmittanut. Kerran talvella menimme Makkarajärvelle seitsemäntoista asteen pakkasessa. Kaveri oli ostanut juuri Ajungilakin talvipussin, itselläni oli häneltä lainassa puuvillakankainen kesäpussi ja viltti. Ilta oli mukava, tehtiin ruokaa, paistettiin makkaraa ja syötiin lakritsia. Yöllä oli vietävän kylmä ja metsään lähtiessä oli ollut vähän kuumettakin. Jossain vaiheessa yötä kaveri heräsi ja kysyi haluaisinko kokeilla uutta makuupussia ja vaihdettiin sitten pusseja. Ryömin sisään, oikaisin koivet ja suljin vetoketjun. Kroppaan levisi tajunnan räjäyttävä lämpö keskellä pimeää talvista metsää. Makkarajärven jäät paukahtelivat ja nukahdin pitkäksi toviksi. Vaihdettiin pussit takaisin ja palelin taas loppuyön, mutta nyt tiesin että on mahdollista nukkua mukavasti metsässä. Aika pian säästin viikkorahoista muistaakseni Savotan kuitupussin, jota tulikin käytettyä kerran jos toisenkin joka vuodenaikaan.
Tokihan sitä senkin jälkeen on tullut vietettyä kylmiä öitä retkillä, mutta usein omasta valinnasta johtuen. Joutsenen untuvapussi pakkautuu pienempään tilaan kuin järeä kuitupussi ja näin saa lisätilaa reppuun tai jopa pienemmän repun mukaan. Säästetyn painon olen sitten osittain korvannut lisäherkuilla, kamerakamoilla ja niin edelleen. Nyt kun miettii asiaa aivan varta vasten koko tavaramäärän keventämisen kannalta, niin olen tullut päätelmään että jos mahdollista niin kannattaa olla kullekin retkeilyajankohdalle oma makuupussi. Suunnittelen vähän ennen juhannusta sijoittuvaa vaellusta, niin päästään jo hyvin pieniin lukemiin. Ja kun pussin hankkii tuonne mukavuusalueen alapäähän, painoissa aletaan olla jopa alle kolmanneksessa nykyisestä. Ja makuupussihan ei ole ainoa asia joka lämpöä tuo nukkuessa. viileämpänä yönä voi laittaa koko vaatekerran päälle ja untuvatakin vielä ylävartalon päälle. Ja lisäksi illalla keitellä vettä ja laittaa se niin kuumana juomapulloon ettei se ihan muovia ala käyristämään ja sukan sisään jalkopäähän. Todennäköisesti kaikki retkeilijät jossain vaiheessa kuulivat suosituksista että makuupussi on lämpimimmillään kun siellä nukkuu alasti. Opin tämän kerrasta vääräksi kolmenkymmenen asteen pakkasella laavuillessa jo varhaisessa vaiheessa. Mutta kaikki pitää oppia kantapään kautta. Joidenkin.
Viimeisintä huutoa kevyissä pusseissa taitavat olla Marmotin Plasma -sarjan pussit. Itse olen tiedustellut Puolalaiselta Cumulukselta tekisivätkö he X-Lite 200 mallista pidemmälle kaverille version. Ystävällinen nopea vastaus oli että sehän onnistuu. Lisähintaa kustomoinnille 31€ ja kun pussia venytetään niin untuvaa tulee 20g lisää. Kankaan lisäpainoa en tiedä, joten se jää nähtäväksi.
http://sleepingbags-cumulus.eu/uk/categories/sleeping-bags/x-lite-200?gid=63&vid=1
Piti kirjoittaa majoituksesta käsittäen myös teltan ja niin edelleen, mutta tuli taas turistua menneitä niin paljon että olkoon tämä kirjoitelma sitten pelkästä makuupussista.
No comments:
Post a Comment