Prologi

Ensimmäisten vuosien vaellukset harrastuksen aloittamisen jälkeen tein poikkeuksetta painava rinkka selässä. Kävelykunto ei ollut rautaa eikä lihaskunto muutenkaan, joten usein pääsi jonkinlaiseen hiker´s high -tunnelmaan päivän päätteeksi kun oli saanut itsestään puristettua tarpeeksi 15-20km päivämatkalle. Hartioita kivisti, reidet ja pakarat lauloivat kuorossa mukana kun kapusi eräänkin kerran Tuiskukurun tuvalta Ampupään rinnettä kohti Luirojärveä. Päällä oli keltainen sadeasu joka piti kosteuden yhtälailla sisällä kuin ulkonakin. Puuvillaiset vaatteet olivat läpimärkiä ja ehdan ammoniakin tuoksuisia kun päivätaipaleelta pääsi tuvalle vaihtamaan koko vaatekerran ja ripustamaan märät vaatteet orsille kuivumaan. Mutta oli se hienoa. Tämän kaiken epämukavuuden vastakohtana olivat maisemat ja se villi tunne että on luonnossa, pitkällä sivistyksestä. Ympäröivät tuoksut ja äänet. Tunturin huipulla puhaltava tuuli johon saattoi nojata koko painollaan kaatumatta. Se että päivästä toiseen pärjäsi hienosti villissä luonnossa myös erämaissa, joissa ei tupia juuri ole. Vaellukseen kuului oleellisena osana se ruumiillinen työ ja kivut, eikä sitä moneen vuoteen osannut edes ajatella että matkaa voisi taittaa mukavamminkin.

Ensimmäiset parannukset mukavuuteen tulivat teknisten materiaalien myötä. Ostin koko setin kerralla ensimmäisistä palkoista; tekninen alusasu, fleece välikerros ja 3-kerros goretex kuori. Erä-lehteä oli luettu ja artikkelit olivat vakuuttaneet että nämä olivat nyt sitä parasta mitä päällensä kannattaa laittaa. Niitä kun oppi käyttämään oikein, niin etenkin talviretkeilystä tuli kerralla paljon hauskempi harrastus. Aivan ensimmäisellä reissulla uusien vaatteiden kanssa hiihtelimme Kuusamon talvessa umpihankea tuvalle kaverin kanssa. Pääsimme perille hyvän päivätyön tehneinä ja sitten tietysti tulet kaminaan ja vaatteiden kuivatus mielessä. Kaverilla oli edelleen puuvillaa, itsellä nyt nämä uudet vaatteet. Siinä kun availin takkia niin yllätyksekseni huomasin että paitahan on jo melkein kuiva eikä selässä tunnu ikävää orastavaa kylmyyttä joka tuli aina märän puuvillapaidan kanssa kun liikkuminen päättyi. Se ilta oli ehkä suurin vaikutin siihen että aloin miettimään miten muutenkin voisi retkeilystä tehdä mukavampaa.

Seuraava vaihe oli rinkan kevennys. En silloinkaan ajatellut keventää valitsemalla kevyempiä materiaaleja, mutta tekemällä jälkimietintöjä reissuista ja listaamalla asioita joita oikeasti tuli käytettyä. Pois jäi melkoinen määrä tavaraa. Aivan ensimmäisellä elämäni vaelluksella oli muunmuassa Seitsemisen reissulla mukana messinkinen mortteli ja puoli kiloa paahdettuja kahvinpapuja. Tällaisia pikkujuttuja kun summaili pois, niin rinkan paino putosi 25 kilosta alle viidentoista. Tuo viidentoista kilon raja olikin monta seuraavaa vuotta se jota pidin ihanteellisena painona vaelluksilla. Se kulki mukavasti selässä, päivämatkat eivät painaneet enää niin paljon jaloissa ja hartioissa, ja ympärillä olevaa tuli havainnoitua enemmän. Oli energiaa keskittyä muuhunkin kuin seuraavaan askeleeseen. Vaelluksesta alkoi tulla leppoisa harrastus.

Sitten alkoivat vuoret kiinnostaa. Ensimmäinen reissu Pyreneillä laittoi miettimään varustusta uudelleen. Koko päivän kestävät nousut veivät mehuja eri tavalla kuin Lapin tasaisemmat maastot. Alpeilla mukaan tulivat jäätikkövarusteet, jolloin piti jo oikeasti miettiä miten kaiken saa edes mahtumaan reppuun, saati sitten kannettua. Ensimmäisen vuoden vuorivaellukset ja Alppien huiput olivat siihen mennessä ruumiillisesti rankimpia retkiä. Enää ei ollut tosin vaatetuksen kanssa ongelmia, mutta jokainen gramma rinkassa tuntui seuraavalla askeleella. Tuli taas karsittua paljon tavaraa ja hankittua jo kevyemmästä materiaalista tehtyjä varusteita painon saamiseksi alemmas. Pyreneillä ja Alpeilla retkeily oli todella erilaista. Harvoin tuli tehtyä kahta yötä pidempiä retkiä kerralla ja painonsäästöä tuli siitäkin että yötä ei oltu teltassa, vaan tuvilla ja sen mukana yövarustuskin oli kevyempää. Siinä pääsi kuitenkin tavallaan grammanviilauksen alkuun.

Vuoritouhut jäivät ja Suomen vaellusmaastot tulivat taas tutuiksi. Nyt kun reppu oli entistä kevyempi ja kuntokin parempi, tuli vaelluksilla valittua erityylisiä reittejä. Muutama tunturinhuippu lisää reitin varrelle ei tuntunut pahalta. Aloin nauttimaan pitkien päivämatkojen kävelyistä. Tai ainakin aiempaa pidempien päivämatkojen. Maisemaa tuli nähtyä korkealta ja kun valitsi reitin oikein, päivän viimeiseltä huipulta näki sinne mistä oli aamulla lähtenyt. Kun pystyi kulkemaan pitkiä matkoja, tuntui olevan paljon vapaampi. Ei ollutkaan enää niin kiinni alkuperäisessä reittisuunnitelmassa, eikä ollut huolta että pitäisi ehtiä tietty matka kunakin päivänä että olisi ajoissa maalikylillä.

Näiden kaikkien kokemusten ja mietintöjen seurauksena olen mielenkiinnosta alkanut selvittää kuinka kevyellä repulla pystyisin Lapin reissuja tekemään. Millainen majoite ja makuupussi ovat sellaisia että ne painavat mahdollisimman vähän, mutta kun haluaa levätä pitkän päivän jälkeen niin olo on edelleen mukava. Reppu voi olla pienempi kun varusteet vievät vähemmän tilaa. Turvallisuudesta ei kannata tinkiä, ruoka painaa ja kaikenlaiseen keliin tarvii edelleen varautua. Ja sitten se parin kilon kysymys, eli järjestelmäkamera.

Nyt kun olen hiukan lukenut ultralight -retkeilyyn liittyviä blogeja ja artikkeleita, niin repun painon sijaan alan miettimään kaikkien varusteiden yhteispainoa ja ruuan painoa erikseen. Blogissani siis keskityn pääasiassa juurikin siihen grammanviilaukseen, mutta kirjoittelen varmasti myös retkistäni lähelle ja kauemmas. Nyt kun taustoitin hieman tilannettani voidaankin sujuvasti siirtyä eteenpäin.

Eli asiaan.

Eilen aloin ensimmäisiin käytännön toimiin varusteiden kevennyksen suhteen -ostin keittiövaa´an joka punnitsee 5-5000g välillä ja gramman tarkkuudella. Clas Ohlsonilla 14,99€

http://www.clasohlson.com/fi/Keitti%C3%B6vaaka/Pr341207001

Vertailin myymälässä olevia vaakoja punnitsemalla bussikorttia, kaikki näyttivät sen 18g joten tuskinpa noissa isoja heittoja tulee mallista riippumatta. Pääsin alkuun punnituksissa ja listailen Googledriven Sheetsiin (Exceliä vastaava) lähtötilanteen yhdelle sivulle, tavoitetilanteen toiselle ja kolmannelle missä mennään nyt. Vielä ei ole kaikki punnittuna, mutta on mielenkiintoista tietää että esimerkiksi Nokian kevyemmän mallin kumisaappaat painavat 1703g, Joutsenen 1300EXT makuupussi kompressiopussin kanssa 1510g ja Hillebergin Nallo 2 teltta 2496g.

Tästä se lähtee.