Meditaatiota ja kameramietintöjä

Usein ennen Lapin vaelluksia huomaan miettiväni maisemia ja tapahtumia etukäteen niinkuin se olisi jonkinlainen meditaatioharjoitus. Joskus myös mietin epämukavia hetkiä ja jollain tapaa niistäkin saa ammennettua voimaa. Ehkä siksikin että omassa arjessa ei sellaisia tapahtumia ole. Mieli vaeltelee maisemissa ja hengittelen ajatuksissani pilvipisaroita utuisessa kynttiläkuusikossa suksien upotessa polvia myöten alarinteen keväthankeen. Tunnen pitkän päivän ja raskaan kelin aiheuttaman väsymyksen raajoissani. Märkä pipo jää kiinni oksiin lumitaakan kumaraan väsyttämää ainokaista koivua alittaessani samalla kun oikean jalan suksenkärki jumittaa lumen alla näkymättömissä olevaan juurenmutkaan. Raskaassa lumessa kärkeä irrotellessa saapas luiskahtaa pois siteestä enkä saa pidettyä tasapainoa oikean jalan solahtaessa nivusia myöten lumeen, sammaleeseen saakka. Istahdan hankeen, irrotan ahkiovyön ja lopetan taistelun hetkeksi. Hengittelen rauhassa muutaman kerran ja hiljaksiin saatan itseni ja sukseni pinteestä. Päästyäni takaisin suksille irrotan pipon oksasta ja asettelen sen takaisin päähän. Sen viileys tuntuu epämukavalta, mutta pian tiedän sen lämpiävän. Kartta ja ympäröivä maasto kertovat että pikapuoliin pitäisi olla saapumassa Jaurun mutkaan. Varovasti ujuttelen Järvisiä eteenpäin varoen asettamasta liikaa painoa yhdelle sukselle. Nykäisen ahkiota liikkeelle lantiolla. Se on jumissa, mutta lähtee suostuttelemalla eteenpäin. Lumi upottaa edelleen polveen saakka suksien alla, mutta jokainen suksenmitta on eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Kohti tupaa, lämmintä ateriaa ja kuivia vaihtovaatteita. Mutta ei vielä kohti kotia.

Kun teen tätä mietiskelyä, mietin samalla kuinka saisin ilmaistua tietyn hetken tunnelman valokuvassa. Intensiivisen tapahtuman ja sen kokemuksen välittyminen kuvaa katsovalle saattaa vaatia läheltä kuvaamista laajakulmalla tai ehkä suljinajan venyttämistä liikkeen saamiseksi mukaan. Toisaalta tauon tunnelmaa voi katsella kuin tarkkailijana pidemmältä, telellä kuvattuna. Tuvan sisällä on hämärää, ikkunasta lankeaa pääasiallinen valonlähde. Potretissa tuvan sisällä kasvojen pimeää puolta voi valaista tuomalla kynttilää lähemmäs, mutta ehkä se toimii paremmin mustavalkoisena kahden valonlähteen värilämpötilan ollessa eri? Ja tietyntyyppiset lasit mahdollistavat erilaisten efektien tekemisen, vaikkapa zoomaamalla pidemmällä valotusajalla.

Tietysti tuossa Lappimeditaatiossa kuvatussa tapahtumassa ollaan liikkeellä kaverin kanssa ja jos tämän suuntaista sitten tapahtuu, kamera on saapusilla koko ajan ja prosessi on mietitty valmiiksi.
 

Joka tapauksessa nämä erilaiset ajatukset ja valmiiksi mietityt prosessit vaativat kuvausvälineistöltä jotakin. Pokkarilla ei vain pysty saamaan aikaan samoja lopputuloksia kuin järkkärillä ja tietyillä objektiiveilla. Tarvitsen erilaisia polttovälejä, mielellään 16-135mm aluella ja talvella valovoimaakin saisi olla. Usein kuitenkin otan mukaan ainoastaan 24-105mm/f4 zoomin ja mukautan sitten kuvia tälle polttovälille. 50mm/F1.8 kulkee mukana keveytensä vuoksi kuin huomaamatta, varsinkin ahkiossa.

Sitten päästään asiaan, eli kuinka pystytään pudottamaan grammoja valokuvausvälineistä. Tätä asiaa pohdin juuri parhaillaan eikä minulla tähän ole mitään valmiiksi harkittuja ehdotuksia itselleni. Koska valokuvaus on merkittävä osa elämystäni jonka vuoksi Lappiin lähden, on vaikea ottaa lähtökohdaksi helpointa vaihtoehtoa, eli jättää koko kalusto kotiin ja viilata sillä vähintäänkin 1,5kg. Ehkä pitäisi harkita siis kompromissia laadun ja painon välimaastoon ja testata miellyttäisikö jokin edullisempi (ja siten kevyempi) laajakulma tai zoomi. Pitäisikö testata kevyempiä DSLR runkoja? Tai harkita peilitöntä järjestelmäkameraa? Ja jos alan päivittämään kameraa, alkaa myös hintaa kertymään ja kaikista varusteista juuri nämä viilatut grammat tulisivat maksamaan eniten, eivätkä ne ole edes suoraan tekemisissä sen kanssa pärjääkö erämaassa vai ei. Helpommin itse asiassa pärjäisi ilman jos ihan selviytymisestä puhutaan, mutta sehän ei ole nyt asian ydin. Hankalia mietintöjä. Tietysti jo mielihyvää tuo se jos muusta varustuksesta pudottaa kameran verran painoa niin kuvauskalusto kulkee entiseen verrattuna "ilmaiseksi".