Sunday 14 December 2014

Vaelluskengät (oodi kumisaappaille)

Kumisaappaat. Nämä retkeilijän tärkeimpien työkalujen uskolliset suojaajat -kelissä kuin kelissä- ansaitsevat oman yhden sanan lauseensa heti alkuun ilman predikaattia, tapaa, paikkaa tai aikaa. Ne sellaisenaan ovat vaelluksen metafora, retkeilyn embleemi, etenemisen keihäänkärki juosten tai kävellen, Keskiseljänaavalta Amazonille, kaamoksessa tai keskikesällä. Voisin säveltää niille oodin tai kirjoittaa kaksi haikua. Ehkä niin olen jopa joskus tehnyt.




Kaiken kaikkiaan tiivistettynä voisin sanoa että pidän kumisaappaita ihan hyvänä vaihtoehtona kaikennäköiseen Lapin retkeilyyn. Toimivat myös muualla tilanteeseen sovellettuna.

En tiedä kuinka laajalti kumisaappaat ovat yleensäkin käytössä maailmalla, mutta omassa elinpiirissä ne ovat nauttineet kovaa suosiota. Lapsena ne taisivat olla melkein integroituna jalkoihin siitä lähtien kun opin kävelemään. Luonnollinen valinta ensimmäisille itsenäisille retkille oli siis valita jalkineiksi kumisaappaat. Eihän tässä tarvi tosin mennä kuin noin kaksikymmentäviisi vuotta taaksepäin siihen hetkeen. Valintaan vaikutti sekin että varteenotettavia vaihtoehtoja en muista juuri olleen, vaelluskengät olisivat maksaneet helposti viisi kertaa enemmän.

En voi löytää paljon huonoja puolia kumisaappaista yleisjalkineina vaelluksella. Villasukka hoitaa kylmän ja kuuman eristyksen, kumi pitää veden ulkopuolella ja jos pääsee tuulettelemaan tauoilla, niin kertyvä kosteuskin on siedettävää. Pitäähän se saapas veden sisäpuolellakin sitten kun varren suusta hörppää puroa ylittäessä. Ehkä tämä yltiöpositiivisuus kumisaappaita kohtaan johtuu siitä että niihin on tottunut ja haitat olen mieltänyt ominaisuuksiksi. Tuli jopa pari vuotta sitten ostettua uudet saappaat, tällä kertaa lyhyempivartiset, joita on tullut jo Lapissakin saakka ulkoilutettua.

Kun aloin kiinnostua retkeilystä Suomen ulkopuolella otin myös avoimesti vastaan suosituksia millaisilla varusteilla kannattaisi lähteä korkeuskäyriä keräilemään. Vuoristossa kannatti kuulemma olla kovapohjaiset tukevavartiset vaelluskengät, joihin saisi tarvittaessa klipattua jääraudat kiinni. Ei tullut ihan ylävuoristokenkiä hankittua, vaan Lowan Tibet GTX:ät ja remmiraudat. Näitä tuli käytettyä jääräpäisesti muutama vuosi. Hyvät kengät ne ehdottomasti ovatkin, olen niillä kahlaillut Peeran seudun tulvivia pajukoita veden hivutellessa pari senttiä varren suusta ja selvinnyt kuivin jaloin. Myöhemmin on joutunut paikkailemaan kantaosaa, mutta ovat palvelleet hyvin tarkoitustaan. Ovat ne useasti sitten hörpänneetkin varsien jäädessä liian mataliksi...

Aloin miettimään kenkien painoa siinä vaiheessa kun Katalonialainen ystäväni, kumisaapaskulttuurin ulkopuolelta siis, kysyi miten hemmetissä jaksan kävellä noilla tiiliskivillä kun poikkesin hänen luonaan ennen GR11 -vaellukselle lähtöä. Siinä Baskimaan ensimmäisiä kumpuja kävellessä ne tuntuivat kyllä mukavan tukevilta, mutta kun kilometrejä alkoi kertyä, kertautui myös kenkien paino. Kyseisellä taipaleella muutama viikko myöhemmin kävimme samaisen kaverin kanssa muutamia huippuja valloittamassa Benasquen ympäristössä ja huomasin hänen käyttävän perus lenkkareita jos ei tarvinnut jäätikölle poiketa. Silloin alkoivat lokerot aukenemaan pääni sisällä. Jotenkin tuntuu että itselläni on ollut sisäsyntyistä lokeroida juoksukengät juoksemiseen, vaelluskengät vaeltamiseen ja sitä rataa. Kuitenkin on ehkä parempi miettiä avoimesti tarkoituksenmukaista varustetta sen sijaan että mihin valmistaja kertoo kyseisen varusteen olevan tarkoitettu. Tämä lienee selvää useimmalle retkeilijälle, mutta itselleni se avautui vasta tuolloin. Jotenkin tuntui mahdottomalta ajatus lähtemisestä Lappiin pelkissä lenkkareissa, mutta jos vaelluskengät kastuivat läpi heti ensimmäisenä päivänä ja pysyivät läpimärkinä loppuun saakka, se oli ihan ok.

En ole vielä edellämainittua tehnyt, käyttänyt juoksukenkiä ainoina jalkineina Lapin vaelluksella, mutta kiinnostaa kokeilla. Märässä metsässä tarpominen lenkkareilla ei ole uusi asia, mutta viikon vaellus niillä olisi. Kuinka toimisi sukan eristäminen ulkopuoliselta kosteudelta muovipussilla tai vaikkapa CubenFiberista tehdyllä sukalla? Reitin valinnalla pystyy kiertämään suurimmat suot, mutta kun kenkä sitten ensimmäisellä lyhyelläkin suopätkällä kastuu, millainen on loppuvaellus? Painoahan tällä saa jonkin verran alas, mutta ehkä tällä saisi venytettyä päivämatkoja jonkin verran sen puolesta että askel nousee kevyemmin.

Mainittakoon vielä että Katalonian kaverini käytti vuosi sitten syysvaelluksella kumisaappaita ensimmäistä kertaa elämässään sulan maan aikaan. Hän piti niitä niin mukavina vaelluskenkinä että käyttää niitä nyt välillä Pyreneilläkin retkeillessään. Elämä ja retkeily on täynnä valintoja.


2 comments:

  1. Kyllä kumisaappaissa on puolensa, mutta minulle ne edustavat vähäisempää liikkumista ja tilanteita, joissa reittiä ei valita etenemisen ehdoilla. Esimerkiksi karpalosuolla käyntiä tai metsästystä.

    Silloin kun pitää liikkua ja on myös varaa valita reittiä tai muuten asiat sujuvat enemmän kulkemsien ehdoilla, on lenkkari vahvoilla. Ainakin omat jalat kestävät hyvin päivät märkinä jos leirissä saa kuivat sukat jalkaan. Leirissä saatan sitten käyttää muovipusseja märän lenkkarin ja kuivan villasukan välissä (tai olen paljain jaloin lämpötila salliessa ja sujautan tarvittaessa märät lenkkarit jalkaan). Kävellessä en vaivaudu pussien kanssa. Cuben-sukan en usko kestävän kovin hyvin. Materiaalin hankauksen kestävyys on huono ja kengässähän hankausta riittää. Hyvä lisä lenkkareiden kanssa on matala hengittävä säärystin, pitää roskat poissa kengistä ja suojaa nilkat hyttysiltä. Tuo lenkkareiden sopivuus ei selvinne kuin kokeilemalla. Tietysti ensin voi kokeilla kotona käyskentelemällä peräkkäisinä päivinä märissä kengissä. ;)

    ReplyDelete
  2. Lenkkarit on kevyet, juu, ja saahan niitä nykyään kalvollisinakin, joten pitävät veden ulkopuolella niin kauan kunnes hörppäävät.

    Mutta entä tukevuus? Kai jokin merkitys on sillä, että rakkakivikossa nilkka ei muljahda? Ja jos rinkka - kevytkin - selässä vaeltaa viikon rakkakivikossa, niin kyllä siinä on jalkapohjat koetuksella.

    ReplyDelete